15 kesäkuuta 2020

Kukoistava kauneus - Hauhon vanha raitti

Maamme matkaa vuoden halki, neljän hyvin erilaisen vuodenajan värein. Niistä jokainen pitää sisällään sille omanlaisensa mahdollisuuden nauttia olemassaolostoaan. Itselleni kesä on aikaa, jolloin on ihanaa kiertää kohteita, jotka kesällä ovat kukkeimmillaan. Viikonloppuna nautin näistä yhdestä, käydessäni äitini ja tyttäreni kanssa katsomassa Hauhon vanhaa raittia ♥


Kyseessä on Hauhon kirkonkylässä oleva asuinalue, joka keskittyy vanhan 1500-luvulla rakennetun kirkon ympäristöön. Paikka oli aivan sanoinkuvailemattoman kaunis, toinen toistaan kauniimpien vanhojen talojen tulviessa tunnelmaa, pihojensa pukeuduttua parhaimpiinsa kesän kauneudessa. Pihat ovat kauniisti laitettuja ja ympäri asuinaluetta on monenkirjavia kukkaistutuksia luomassa loistoa ja viehättävyyttä.


Paikka on sanoinkuvailemattoman kaunis ja henkii viehättävää vanhanajan tunnelmaa. Vastaantulevat asukkaat olivat ystävällisiä ja vastasivat kaduillaan kulkevien, kotiensa ja katujensa kauneuden katselijoiden hymyyn ja tervehdykseen.


Syreenien tuoksu oli lähes käsinkosketeltava, pensaiden täyttäessä kadunvarsia ja kukkiessaan parhaillaan parhaimpiinsa pukeutuneina.


Oletko sinä käynyt Hauhon vanhalla raitilla?
Mikäli et ole, suosittelen lämpimästi ♥

01 kesäkuuta 2020

Kohti kauneutta kukoistavaa

Aloitin tämän blogin kirjoittamisen muutamia kuukausia sitten hiljaa itsekseni, kunnes kolmisen viikko sitten päätin vihdoin julkaista blogini. Sen myötä olen saanut suureksi ilokseni huomata, kuinka kiinnostuneita lukijoita on muun muassa tuonne blogilistan puolelle tullut näinkin lyhyessä ajassa hyvinkin monia. Mikä ihaninta, pari ihmistä on vastikään myös kertonut löytäneensä tänne, koska blogia on suositeltu heille. Ilostuttavaa huomata, että paikalle löytää lukijoita, joita blogi kiinnostaa - lämpimästi tervetuloa teille kaikille! ♥

Ja hei, ilostuttavaa on nyt myös se, että kesä tuntuu todella laskeutuneen Suomen kamaralle! Lempeä lämpö on hellinyt halki viikonlopun, kulkiessamme kohti kesän ensimmäistä kuukautta ja tänään se sitten alkoi - kesäkuu. Ihana, aurinkoinen kesäkuu. Luonto on juuri nyt kaunis, niin äärimmäisen kaunis ja kukoistuksensa vain kasvaa!


Viikonloppukin oli melkoisen mukava - suorastaan ihana. Sain muun muassa aikaa itselleni, viettäen kolme tuntia aikaa metsän siimeksessä. Askelsin peurojen aikaansaamoa metsäpolkuja verkkaiseen tahtiin, istuskelin välillä sammalmättäillä tai kivillä, katsellen ja kuunnellen sitä ympärilläni kohoavaa kauneutta.


Metsässä on niin paljon elämää, pienempää ja suurempaa. Erilaiset linnut lauloivat ympärilläni monia suloisia sävelmiään, orava kiipesi vanhan kuusen runkoa kohti korkeuksia. Maan tasalla hyönteiset vilistivät kukin omaan suuntaansa.

Puihin ja pensaisiin punotut seitit heiluivat tuulen kevyessä keinutuksessa, kimmeltäen kauniin timanttisena, auringonsäteiden niihin keskittäessä kirkkauttaan. Ja kuinka suloisia osaavatkaan olla pienoiset saniaisen alut, nuo pienet kippurat


Aurinkoista kesäkuuta kaikille! ♥

21 toukokuuta 2020

Metsä kulkijaansa kannattelee

Metsällä on hyvinvointiini aivan äärettömän suuri merkitys. Silloin kun olo alkaa tuntumaan kuormittuneelta, huomaan metsän vetävän puoleensa, kuin kultaisena kimmeltävä hunaja Puolen hehtaarin metsän nallekarhua. Introverttinä oman ajan merkitys on äärettömän tärkeä - suorastaan elinehto, jota ilman kuihtuu kasaan kuin nurkkaan nyhjöttämään unohdettu kuihtuva kukkanen.

Eilen illalla katselin ulos ikkunasta, josta näkee suoraan tonttiamme ympäröivään vanhaan kuusimetsään. Ennen kuin huomasinkaan, olin jo astumassa tontiltamme tuon jykevän kuusikon uumeniin ja siellä sitten kulkiessani keskityin kuuntelemaan ja katselemaan kaikkea sitä kauneutta, mitä vain luonto osaa tarjota.


Istahdin pienelle sammalmättäälle, josta käsin katselin puiden lomasta loistavia auringonsäteitä, jotka vielä lempeästi lämmittivät maisemaa, ennen auringonlaskun mukaan matkaamistaan. Kuinka ne siellä kuusien katveessa kulkiessaan, loivat viimeiset kultaiset kosketuksensa kaikelle sille, mikä maasta on kohoamassa kohti kesäistä kukoistustaan.


Siellä sammalmättäällä istuessaan, vanhan jykevän kuusisto juurella, voi tuntea kuin metsä kannattelisi vahvalla kädellään, tarjoten kulkijalleen keinon rauhoittaa mielensä ja nauttia näkemästään.

09 toukokuuta 2020

Kesä kotia kasvattaa

Näin kevään kauniissa kukoistuksessa, kesän lähestyessä, tuntee kodin seinien vaivihkaa vetäytyvän kauemmas toisistaan, erkaantuen alati lisääntyvän auringonvalon siivittämänä, hiljalleen hiipien kohti tontin rajoja. Lopulta, tontin rajat saavutettuaan, liimauvat täydellisesti takaisin yhteen, koko pihan pehmeästi sisälleen sulkien, kasvattaen kodin kesään.


Kesällä koko piha tuntuu kodilta. Suurelta avaralta kesäkodilta. jossa voi nähdä erilaisten kasvien valtaavan yhä kunnioitettavampaa korkeutta, havaita kotiin muuttaneen toinen toistaan erilaisempia kesäasukkeja perhosten, sammakoiden ja kimalaisten muodossa.

Piha muuntautuu keittiöksi, leikkipaikaksi, olohuoneeksi. Aurinkoisina päivinä paikkansa sen loisteessa ottavat niin kanit ahkerasti nousevia ruohonkorsia rouskuttaen, kuin lämmössä luita narskuttavat koiratkin.

Luonto on aina ollut äärettömän tärkeä osa elämääni ja olen vuosien saatossa havainnut, että sen merkitys muuttuu kokoajan suuremmaksi, mitä vanhemmaksi tulee. Sen läheisyys on kuin ilma jota hengitän.

Onkin aivan sanoinkuvailemattoman ihanaa ne hetket, kun pihalla ollessaan kuulee erilaisten lintujen laulavan metsässä, tai näkee pikkulintujen tekevän tontille pesää, myöhemmin kantaen sinne ruokaa kuoriutuneille poikasilleen. Huomaa isompien ja pienempien sammakoiden loikkivan pihamaalla ja laskeneen kutua altaisiin.

Kaunis, kukoistava kesäkoti.

08 toukokuuta 2020

Elämänmakuista eläinelämää

Olen aina ollut hyvin eläinrakas, mutta koen sen muuttaneen muotoaan vuosien varrella - vahvempaan suuntaan. Siinä missä lapsena ja nuorena herkästi katsoi eläinrakkauttaan hieman sokeastikin omasta näkökulmastaan, nykyään sitä peilaa yhä enemmän eläinten näkökulmasta.

Siinä missä lapsena oli onnellinen siitä kun oli lemmikki, huomaakin nykyään aina miettivänsä lähtökohtaisesti sitä, onko lemmikki onnellinen ja pyrkii siihen kaikin keinoin - jokaisen lajin omia erityisiä vaatimuksia silmällä pitäen. Kun sitten on mielestään saavuttanut tämän, tuntee kyenneensä tarjoamaan lemmikille hyvät elinolot, tuntee olevasan erittäin onnellisessa asemassa, saadessaan katsella elämästä nauttivien, erilaisten eläinten elämää. Se tunne on jotain aivan ainutlaatuista.


Liian usein lemmikkejä hankitaan hetken mielijohteesta tiloihin joihin ne eivät sovellu - joissa ne sitten saattavat elää koko pienen elämänsä. Eläin herkästi mukautuu siihen koloseen mihin se perheessä on asetettu, eikä niin sanotusti pääse välttämättä koskaan puhkeamaan kukkaansa, siihen elämäniloon, mitä se pursuaisi paremmissa oloissa.


Eläimiä kun perheessä on, on niiden elämänlaadusta toki huolehdittava läpi vuoden, mutta kevät- ja kesäaika on mielestäni kyllä jotain aivan erityisen ihanaa! Kanit pääsivät muuttamaan jo huhtikuun puolella ulkotarhaansa, jossa ne nauttivat niille ominaisesta touhusta: kaivamisesta.

Olemme rakentaneet kanien ulkotarhan niin, että maan alla kulkee verkko, jotta kaivelu on mahdollista ja samalla turvallista, karkaamismahdollisuuden poistamiseksi. Siellä onkin jo tänä keväänä ehditty aloitella monta kuoppaa tonkimaan pupujen toimesta ja sekös ilostuttaa ♥

Kunhan nurmikko lähtee taas kevään edetessä kunnolla kasvamaan ulkotarhan edustalla, tulee päiviä jolloin kanit pääsevät jaloittelemaan (ja herkuttelemaan ruohoa) tarhastaan suoraan suureen aitaukseen nurmelle - valvovan silmän alla, ettei aidan alitse kaivauduta karkuteille... :)

16 maaliskuuta 2020

Tänä vuonna on ollut vahvasti läsnä tunne siitä, että talvi olisi jäänyt välistä vallan tyystin. Helmikuuta myöten hangettomassa maisemassa kulkien, on ollut mielenkiintoista ajatella, miltä kevät tuntuu talven jälkeen, jota ei koskaan tullut.

Tänään kuitenkin aistin ihanaa kevään tuntua, kulkiessani Maurin kanssa Aulangolla, auringon luodessaan loistettaan jo hyvinkin lämmittävästi. Puissa pienet nuput jo keräävät voimia kurottautuakseen kukoistukseensa kesää kohden - ikivihreiden siinä sivussa saadessa säteistä uudenlaista kirkkautta.

14 maaliskuuta 2020

Metsän taika

Jos minun täytyisi jokin sana keksiä kuvaamaan metsää, olisi se taianomaisuus. Siitäkin huolimatta, ettei tämä sana edes riitä kuvaamaan sitä valtavaa, voimaannuttavaa ja täydellistä rauhan tunnetta, mitä metsässä oleminen saa aikaan.

Tänä talvena kun lunta ei ollut käytännössä lainkaan, on metsässä kulkeminen ollut helppoa. Kotiamme ympäröi vanha kuusimetsä, jonka uumeenin astuessani tuntuu, kuin astuisin kokonaan toiseen maailmaan. Sadunomainen kauneus on kaikkialla ympärillä ja sitä suuremmin, mitä lähempää jotain pienen pientäkin tulee katselleeksi. Kuten suuren kiven päällä kasvavaa sammalta:


Tai pieniä jäähelmiä, jotka riippuvat pienistä risuista kiinni pitäen, pienten metsälammikoiden yllä, sammalmättäiden keskellä:


Tai pienen pieniä sieniä, jotka näyttävät niin kovin heiveröisiltä, mutta jotka vahvana puskevat kukoistukseensa, maahan makaavien lehtikerrosten läpi:


Sanonta "sielu lepää" tulee erittäin vahvasti mieleen, kun viettää aikaansa metsässä, täysin omassa rauhassa. Kun vain kuuntelee, katselee, hengittää. Ihan vain, on.